Kuparimonninen (Corydoras aeneus)

Kuparimonninen on täplämonnisen ohella yksi yleisimmistä monnislajeista, joita akvaarioliikkeistä löytyy, ja se on myös yksi kestävimpiä monnislajeja. Kaikki kaupoissa myytävät kuparimonniset ovat viljeltyjä. Lähtöisin se on luonnossa Etelä-Amerikasta, Venezuelasta Brasilian eteläosiin. Luonteeltaan se on melko rohkea, joten sitä näkee akvaarion etuosissakin päiväsaikaan. Erittäin helppo ja aloittelijalle sopiva pohjakala, joka puhdistaa akvaarion pohjan ja pitää ainakin hiekkapohjan pintakerrokset kuohkeina ja ilmavina. Kuparimonninen englanninksi: Bronze Catfish, Green Cory, ruotsiksi: metallpansarmal. 
Kuparimonnisesta on myös myynnissä ns. aitoa albiino muotoa eli punasilmäisiä albiinoja.

Albiinomuotoinen kuparimonninen

Luonne ja käyttäytyminen:
Kiltti ja rauhallinen, ei koskaan kiusaa muunlajisia kaloja. Ei oikein pysty pitämään puoliaan näykkiviä kaloja kuten joitakin barbeja vastaan ja jotkin barbilajit ovat jopa näykkineet monnisilta silmät. Monniset eivät myöskään ymmärrä sitä, että jos jollakin kalalajin edustajalla on poikaset ja emo suojelemassa poikasiaan, joten esim. ahvenet joutuvat häätämään monnisia pois poikastensa ulottuvilta jatkuvasti. Yleisesti ottaen kuparimonniset ovat täplämonnisten lisäksi kaikkein kestävimpiä monnislajeja, ne kestävät jopa läpi pahimpien nitriittipiikkien eivätkä kärsi läheskään niin paljon emäksisessä ja puolikovassa vedessä, kuin monet muut monnislajit (täplämonnista lukuunottamatta).

 

Ylempänä naaras liima munia etulasiin, uros makoilee alempana:)

Lisääntyminen ja sukupuolierot:
Kuparimonninen on monnisista yksi helpoimpia lajeja saada lisääntymään. Yleensä lisääntyminen tapahtuu, kunhan monnisia on riittävän suuri parvi >6kpl, kolmekin monnista voi jossain tapauksessa riittää (esim. yksi naaras 2 koirasta, nimenomaan useita koiraita yhtä naarasta kohden). Kun kuteminen halutaan käynnistää monnisia voi ruokkia jo päivää tai paria päivää ennemmin hyvin proteiinipitoisella ruualla, kuten surviaissääsken toukilla ym. elävällä ravinnolla. "Kututanssi" lähtee käyntiin, kun naaraan perässä ui 1 - 3 kpl koiraita ympäri akvaariota. Välillä naaras pysähtyy koiraan uidessa poikittain naaraan eteen ja tässä vaiheessa seuraa naaraan munien hedelmöitys ns. t-asennossa kun koiras hedelmöittää naaraan tämän suun kautta siemennesteellään. Naaras kantaa isoja mätimunia pieninä rykelminä (kerrallaan naaraan eviin ilmestyy n. 3 - 5 munaa, vanhemmilla ja kookkaimmilla naarailla munia voi tulla enemmän) vatsaevissään ja liimaa ne akvaarion laseihin tai somisteisiin. Munia voi tulla kerrallaan jopa 300 kpl ja ne ovat halkaisijaltaan n. 1,5 mm kokoisia. Poikaset näkyvät pitkänä "karvana" joka tulee esiin munan päistä, lopulta jäljelle jää ruskuaispussi jolla poikanen pärjää päivän tai pari tämän jälkeen poikaset syövät esim. pieneksi hajonneita Viformo tai NovoTabs tabletteja, poikasia voi ruokkia myös poikasruuilla kuten artemialla. Kutu tapahtuu yleensä yöllä tai varhain aamulla, mutta itselläni monniset on kuteneet myös keskellä päivää. Poikaset eivät usein säily hengissä seura-akvaariossa, joten jos haluat kasvattaa kunnon kokoisen monnispoikueen niin yksi vaihtoehto on siirtää aikuiset monniset kutemaan erilliseen kutuakvaarioon tai siirtää kudun jälkeen hedelmöittyneet munat varovasti erilliseen poikasakvaarioon kuoriutumaan, mutta kyllä yksittäisiä poikasia voi selvitä hengissä ilman mitään erityis toimenpiteitä. Lisääntyminen on naaraalle hyvin raskasta, joten välillä naaraan pitää saada lepäillä rauhassa, myös suojaisa akvaario helpottaa oloa. Naaras kookkaampi ja pulleavatsaisempi ja koiraat taasen ovat vähän "sutjakkaampia".

Pieni kuparimonnisen poikanen

Happi & hengittäminen:
Kuparimonninen hengittäää kidusten kautta ja tulee pohjakalana hieman pienemmällä happimäärällä toimeen, mutta se on myös suolistohengittäjä. Se tarkoittaa sitä, että monninen saattaa yhtäkkiä ponkaista kovalla vauhdilla akvaarion pintaan ja samalla vauhdilla se syöksyy takaisin pohjaan. Myöhemmin monnisen peräaukosta tulee ulos ilmakuplia, koska kala ottaa hapen talteen ja vapauttaa tarpeettoman osan pinnalta hakemistaan kaasuista. Suolistohengittäminen myös puhdistaa monnisen suolistoa. Suolistohengittämisen vuoksi akvaariosta saattaa roiskahtaa yllättävänkin isoja määriä vettä, joten ainakin sähköjohdot ym. tulee suojata käyttämällä akvaariossa kansilaseja.



Taudit & muut ongelmat:
Sorapohjassa monniset eivät pysty käyttäytymään tai elämään luonnollisesti (myös ravinnon saanti on hankalampaa) ja sorassa pahin ongelma on kuitenkin se, että monnisten suupielet ja viikset usein tulehtuvat ja alkavat sulaa pohjan huonon puhtauden vuoksi, sorassa saattaa myös olla teräviä särmiä, jotka hankaavat monnisten viikset lopulta poikki. Viiksettömältä monniselta puuttuvat tärkeimmät aistit esim. maku- ja tuntoaisti, joiden avulla se normaalisti muunmuassa löytäisi ravintonsa elinpäristöstään. Muita kuparimonniselle tyypillisiä tauteja ovat bakteerien aiheuttamat evien sulamiset, jotka saa hoidettua pois esim. Sera Baktopur ja Sera Baktopur direct - lääkkeillä. Tällaiset suun ja evien sulamiset saattavat myös johtua likaisesta sorapohjasta.



Ravinto:
Kuparimonniset ovat erittäin tehokkaita akvaariopohjan putsaajia, kun akvaariossa on pohjamateriaalina monnisille sopiva hieno hiekka. Monniset estävät pohjan pilaantumisen syömällä kaikki pienimmätkin ravintohiukkaset hiekasta ja myös useamman millin tai parin syvyydeltä hiekkapinnan alapuolelta. Tämä pohjan puhdistus onnistuu siten, että monniset suodattavat hienon hiekan kidustensa lävitse ottaen kaiken ravinnoksi kelpaavan talteen ja puhaltaen hiekan kiduskansista ulos. Monniset eivät syö levää eivätkä kasveja. Parhaiten monnisille kelpaa proteiinipitoiset tabletit esim. Sera Viformo ja JBL NovoTabs, jotka ovat yhtiä parhaita ravintoa monnisille. Tavallisesti monniset syövät vain pohjalta, mutta öisin voi akvaariosta alkaa kuulua jopa hieman äänekästäkin veden lotinaa, silloin saattaa nälkäinen monninen olla syömässä pintaan jääneitä ruuantähteitä. Jotkin yksilöt saattavat viettää paljonkin aikaa pinnassa/keskivedessä, toiset taas eivät oleile lainkaan siellä. 

• Pohjatabletit ja pelletit esim. JBL NovoTabs
• Pohjalle vajonneet hiutaleruuat
• Erilaiset raeruuat
• Eläväravinto: madot, hyönteiset, pakaste ruuat, erittäin kaikkiruokainen, myös tuorekurkku on kelvannut joillekin monnisilleni.

• Koko: Kookas monnislaji: 6 - 8 cm 
• Akvaarion koko: >85 l
• Vesikerros: Pohja
• Parvikoko: >6 kpl, mitä enemmän sen parempi
• pH: 6 - 7.5
• GH: <15 dH°
• Lämpötila: 22- 28 °C
• Elinikä: jopa 8 v
• Kotimaa: Etelä-Amerikka, Venezuelasta Brasilian eteläosiin
• Vesityyppi: Humuspitoinen pehmeä, happamahko tai neutraali
• Hinta: 4 €/kpl

Akvaarion sisustus:

Parhaiten kuparimonniset viihtyvät hienohiekkaisessa akvaariossa, josta löytyy myös hämäriä paikkoja riittävästi. Luolia ja juurakoita tms. suojapaikkoja tulisi olla vähintään yksi, tähän tarkoitukseen sopivat hyvin kookosluolat ja peittävät katos malliset juurakot. Monniset tarvitsevat vapaata pohjatilaa jossa voivat tonkia hiekkaa kuonollaan ja viiksillään (suodattavat hiekkaa kiduksien läpi ottaen ravinteita talteen, sorassa tämä ei onnistu ollenkaan), mutta myös kasvitiheikköjä, juurakkoja ja luolia. Niiden luontaisessa ympäristössä pohjalla on myös lehtiä, joten akvaarioon voi lisätä vaahteran tai tammen lehden tai pari (ei liian monta etteivät vesiarvot muutu liikaa), värinsä menettäneet kuivahtaneet lehdet eivät pilaa pohjaa niin herkästi, kuin tuoreet ja vihreät.

Tekstin teossa käytetyt sivustot/lähteet: 

- Markku Varjo Akvaariokalat
- Faunatar

Kierteissarvikotilo (Melanoides tuberculata)

Kierteissarvikotilo on yksittäisistä akvaarion eliöistä kaikkein hyödyllisin, se möyrii akvaarion pohjan ilmavaksi estäen pohjan tukkoon menemisen ja auttaen kasvien juuria. Se syö syömättä jääneet kalanruuat ja kuolleiden kasvien osat pois auttaen hajottajabakteereita, mutta se syö myöskin levää ja parhaillaan jopa pinnalla kelluvaa bakteereista muodostuvaa kalvoa, sallien hapen päästä paremmin veteen. Ne paljastavat akvaristille myös alhaiselle tasolle laskeneen happipitoisuuden huomattavasti ennenkuin kaloissa alkaa näkyä vastaavanlaista käyttäytymistä, nousemalla vesirajaan tai jopa sen yläpuolelle. Parasta kiertessarvikotilossa on kuitenkin se, että se jättää akvaariokasvit rauhaan. Ainoa haittapuoli kierteissarvikotilossa on se, että ne syövät muiden akvaarion otusten munia ja mätiä.

Kierteissarvikotilon kuori on jäätelötötterön mallinen noin 5 - 10:stä kierteestä koostuva kartio ja sen pää on sydämmen muotoinen, mikä näkyy silloin kun kotilo on kiipeämässä akvaarion lasissa. Kotilolla on päänsä mittaiset tuntosarvet ja sillä on omenakotilon tapaan läppä, jonka se voi vetää kiinni piiloutuessaan kuoreensa.

Luonnossa kierteissarvikotilot viihtyvät matalissa ja hitaasti virtaavissa vesissä, joissa on pohjalietettä ja hajoavaa biöjätettä esim. puun lehtiä. Niitä tavataav roikkumassa veden alla olevissa oksissa ja juurakoissa, mutta myös kivien alla, pohjamutaan hautautuneena ja kasvien seassa. Luonnosta poimittujen yksilöiden tiedetään voivan kantaa ainakin seuraavia trematodi loisia, joista yksi on ihmiseen tarttuva: Clonorchis sinensis, Clonorchis sinensis, Diorchitrema
formosanum, Opisthorchis sinensis ja Philophthalmus sp. Suomessa akvaarioharrastajien kuitenkaan ei tarvitse tällaisia pelätä käytännössä lainkaan. Niillä on kidukset, mutta siihen nähden se pystyy selviytymään yllättävänkin pitkään hengissä poissa vedestä. Kierteissarvikotilon kuori on lähes mihin tahansa toiseen kotilolajiin verrattuna kestävämpi ja jopa niin kestävä ettei joidenkin kotiloita syövien petojen hampaat eivät edes tehoa sen kuoreen.

Kierteissarvikotilo kestää makeanveden kotiloksi yllättävän hyvin suolaa ja kuparia eli tulee toimeen myös murtovedessä. Kuorensa puolesta se menestyy paremmin kalkin kovettamassa emäksisessä vedessä, mutta pystyy elämään myös happamassa ja pehmeässä (joskin tällöin sen kuori silminnähden kärsii ajan mittaan).

Se on hämäräaktiivinen ja valoisalla ne ovat usein pohjahiekkaan hautaantuneina, mutta ilmaantuvat kyllä sankoin joukoin paikalle ruokinta-aikaan valoisallakin. Tunnetaan myös nimillä "kierteinen", Malaysian Trumpet snail, Red-rimmed melania ja Melanoides tuberculatus.

Kierteissarvikotilo on kaksineuvoinen (hermafrodiitti), mutta lisääntyy myös partenogeneettisesti (neitseellisesti ilman hedelmöitystä) eli ei tarvita urosta ja naarasta, vaan se pystyy lisääntymään yksin. Ks. kotilo on vivipaarinen eli synnyttää eläviä poikasia. Lisääntymisnopeus voi vaihdella eri akvaarioissa valtavasti ja siihen vaikuttavat seuraavat asiat: ruokinta, veden lämpötila ja seura. Jos akvaariossa on esim. kylmä vesi, vähän ravintoa ja kotiloita näykkiviä ahvenia, niin lisääntymisnopeus voi olla jopa kaksi tai kolme kertaa hitaampaa kuin akvaariossa, jossa ruokaa on jatkuvasti saatavilla, vesi lämpöisempää ja kukaan ei ole nyppimässä. Erikoisin ominaisuus kierteissarvikotilossa on se, että se kantaa ~70 kpl elävänä synnytettyjä jälkeläisiä eräänlaisessa "poikaspussissa", kunnes poikanen on kasvanut riittävästi selviytyäkseen yksin. Poikasten kasvettua 1 - 2 mm pituisiksi, emo alkaa vapauttaa poikasia. Havaittava lisääntymistahti ~ yksi elävä poikanen viikossa. Kierteissarvikotilo on kaksineuvoinen, neitseellisesti lisääntyvä ja vivipaarinen. Kantaa poikasiaan 1 - 2 mm mittaisiksi poikaspussissa. Poikaset valmiita lisääntymään noin sentin mittaisina

Kierteisarvikotiloita on olemassa eri näköisiä, kuoressa oleva kuvio saattaa olla erilainen (tai kuviota ei ole lainkaan -> yksivärinen), muoto ja koko voivat erota hieman ja väri voi olla hyvinkin tumma tai hyvin vaalea. Kuoressa voi esiintyä ruosteen värisiä täpliä. Suurimmat maailmalla tavatut kierteissarvikotilo yksilöt ovat olleet jopa 80 mm pitkiä.

• Ravinto: Kuolleet kalat ja kasvinosat, levä, ruuantähteet, lähes mikä tahansa ravinnoksi luokiteltava, mutta tarvitsee jonkun kalkinlähteen esim. seepiansuomua, jotta kotilon kuori pysyy hyväkuntoisena. Ei myöskään syö akvaarion kasveja, paitsi pikkulimaska näille maistuu:)
• Koko: 3 cm
• Akvaarion minimi koko: 10 l
• pH: 6 - 8.5
• GH:  4 - 15°dH
• Lämpötila: 18 - 30 °C
• Elinikä: 2 vuotta
• Geotooppi: Aasia ja Afrikka
• Hinta: Kierteissarvikotiloita saa yleensä ilmaiseksi tai todella edullisesti muilta harrastajilta tai akvaarioliikkeistä.

Tekstin teossa käytetyt sivustot/lähteet: 

- Akvaario-tietopankki

- Red Cherry

- Markku Varjo Akvaariokalat